Perjantaina saavuimme perille myöhään ja painelimme suoraan pehkuihin. Koska patikointi jäi Ilha Grandella väliin, suuntasin ensimmäiseksi lauantaiaamuna metsään ja kohti vesiputouksia (kyllä, taas kerran :)). Saarella oli ilmeisesti sadellut aiemmin joten polku oli todella mutainen, oli pelkkää tuuria että en kaatunut. Vastaan tuli englantilaisia turisteja jotka olivat kääntyneet takaisin kun oli kuulemma liian vaarallista, mutta eihän sitä nyt suomalainen jääräpää niin helpolla luovuta. Reilun puolentoista tunnin liukastelun jälkeen vuoristometsän linnunlaulussa saavuin perille ja kaunista oli! Suomalainen kutsuisi kyllä paikallisten vesiputouksia koskiksi, mutta käytetään nyt sanaa vesiputous kun kuulostaa hienommalta :)
Takaisin tullessa näin metsässä saarella eläviä apinoita ja muutamia hienon näköisiä lintuja. Todisteita jälkipolville ei valitettavasti jäänyt, olivat sen verran liukasliikkeisiä.
Illalla olimme kaikki väsyneitä, kaverit sukeltamisesta ja minä patikoinnista. Kävimme kuitenkin syömässä ja katselemassa kaupunkia (toinen koloniaalisen arkkitehtuurin merkkipaikka..) ja illalla satamassa esiintyi brasilialainen kuuluisa samba-artisti jota kävimme kuuntelemassa. Kielen oppimisen kannalta samba voisi olla hyvä valinta, formaatti tuntui perustuvan kolmen lauseen valitsemiseen ja niiden toisteluun biisin ajan yhdessä yleisön kanssa. Mukavaa musiikkia kuitenkin ja tanssi näytti kivalta.
Sunnuntaina halusin biitsille, ja otin bussin saaren toiselle laidalle nähdäkseni saarta vähän enemmän. Sieltä patikoin tunteroisen vähän kauempana olevalle luonnolliselle rannalle ja pääsin kuin pääsinkin perille vaikka tukahduttavassa auringossa meinasi välillä usko loppua. Oli kyllä kaiken vaivan arvoista ja päätieltä poikenneen pienen metsätien jälkeen eteen avautui henkilökohtainen lomaparatiisini..eikä rannalla ollut ketään muuta! Uimaan en uskaltanut mennä kun aallot olivat melkoiset, mutta loikoilu rannalla aaltoja ja linnunlaulua kuunnellen pyyhki kyllä työstressit mielestä tehokkaasti.
Takaisin meno olikin sitten vähän suurempi projekti kuin olin kuvitellut. Kävely oli edelleen rankkaa helteisellä hiekkatiellä, mutta selvisin siitä kohtuuajassa. Bussipysäkillä oli bussi kun saavuin, mutta se ehti lähteä nenän edestä vaikka kuinka huusin ja heilutin. Patikoin siis vähän lisää jotta pääsin seuraavalle rannalle jossa tiesin olevan vähän palveluja. Rannalla tilasin reippaasta kävelystä itselleni palkinnoksi jätskin ja caípiriñhan sillä seuraava bussi oli lähdössä vasta tunnin päästä. Rentouttavaa oli, paitsi että laskun saaminen kesti niin kauan että myöhästyin seuraavastakin bussista! Silloin oli jo kiire, sillä olimme saaneet neuvoteltua hotellihuoneen luovutuksen vasta neljäksi että ehtisimme käydä suihkussa ennen lähtöä. Olin saaren vastakkaisella puolella hotelliin nähden joten taksi olisi maksanut omaisuuden; ei siis ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin odotella seuraavaa bussia. Seuraavaan bussiin pääsin, mutta bussia oli vaihdettava välissä. Vaihtobussi oli kuitenkin hajonnut matkalle, ja seuraava tulisi taas tunnin päästä..siinä vaiheessa otin jo taksin ja pääsin viimein hotellille viiden maissa! Onneksi kaverit olivat yhtä myöhässä joten loppu hyvin kaikki hyvin :) Olipahan se positiivinen puoli että pärjäsin portugalilla koko seikkailun ajan ja onnistuin jopa käymään pienen keskustelun taksikuskin kanssa.
Illalla hoksasin että tulipahan harrastettua ekomatkailua oikein olan takaa. Kuka tahansa normaali turisti (kyllä, myös reppureissaaja) olisi yksinkertaisesti ottanut taksin viimeisen bussipysäkin jälkeen. Meikäläinen se patikoi kaksi tuntia kuivalla hiekkatiellä helteessä ja muistaa koko taksien olemassaolon vasta kotimatkalla :D Ei sitä aina voi kaikkea hoksata ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti