Reissun takia työviikko oli lyhyt, palailin töihin tiistaina ja perjantain työskentelin hotellilla (eli juorusin skypellä tuttujen kans ;)). Ei vaitiskaan, vaan työpaikalta ei pääse käyttämään yliopiston artikkelitietokantoja joka on vähän sama ku tekis tutkimusta sokkona. Perjantaina siis tutustuin hemiselluloosien sielunelämään hotellilta käsin ja projekti selkeytyi edes vähän. Nyt pitäisi vielä miettiä miten saan selitettyä analyysimenetelmän muutokset huomenna ainoastaan portugalia puhuvalle laborantille, huhhuh.
Ihmiset ovat kyselleet ilmasta ja ruuasta, joten kerronpas nyt sitten niistä. Sää on vähän kuin suomen elokuu, aamulla ja illalla voi olla kylmä (eli ehkä minimissään 10 C), joka paikallisille tarkoittaa kunnon toppatakkikeliä. Kylmä tosin kyllä menee luihin ja ytimiin, koska ilmankosteus on korkea ja asunnoissa ei ole lämmitystä. Hotellihuoneessa siis villasukat ja huppari ovat vakiovarustus iltaisin. Päivällä sitten voi aurinkoisella ilmalla olla 25-27 C, eli kyllä täällä viikonloppuisin on tarennut. Toinen puoli ainaisessa kesässä on, että puut pudottavat lehtiä ympäri vuoden. Aamuisin ja iltaisin kadunlakaisijoita näkee ainakin kaksi joka korttelinpätkällä, sillä kaupungin kadut siivotaan puista tippuneesta roskasta kaksi kertaa päivässä. Halpa työvoima näkyy myös kaupoissa, joissa on monesti enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita, ja suuremmissa kaupoissa voi törmätä neljään eri siivoojaan kauppareissun aikana!
Ruoka ei makumaailmaltaan mahdottomasti poikkea Suomesta, mausteita ei juuri käytetä suolan ja pippurin lisäksi mutta jälkiruuissa sokeria on noin nelinkertainen määrä suomalaiseen makuun. Riisiä ja papuja syödään joka ruualla, ja ateria kootaan yhteen maniokkijauholla joka on mautonta pulveria (vähän kuin perunajauhoa söisi). Kahvi on vahvaa ja siihen laitetaan niin paljon sokeria että joskus kieltä kipristelee. Kahvi juodaan n. 3 cl vetoisista pikkukupeista, eipä sitä sokerilitkua enempää voi juodakaan :) Liha on hyvää, mutta tähän asti parhaimman aterian söin hotellin vieressä olevassa kasvisravintolassa, josta sai vaikka minkälaisia kasvisruokia kilohinnalla. Ehkä parasta ovat kuitenkin hedelmät, joita saa joka paikasta ja halvalla. Ananakset, papaijat, melonit ja banaanit ovat kaikki huisin makeita ja hamstraankin niitä viikon tarpeiksi aina sunnuntaisin.
Lauantaina otin bussin Sao Pauloon ja kävin sivistämässä itseäni MASP:ssa, Sao Paulon taidemuseossa. Oletin museota hieman isommaksi joten en juuri suunnitellut muuta tekemistä päivälle. Museo oli kyllä näkemisen arvoinen sisältäen muutamia hienoja teoksia mm. Manet:lta, Picassolta ja hyvän kokoelman brasilialaista grafiikkaa. Olin kuitenkin olettanut museota hieman suuremmaksi, joten kun kokoelma oli koluttu kahdessa tunnissa tuli tenkkapoo että mitä lopulla ajalla tekisin. Turisti-info meni luonnollisesti kiinni siestan ajaksi, joten päädyin harhailemaan päämäärättömästi vanhan keskustan alueella käyden läpi arkkitehtuuriset nähtävyydet, mutta kun loputkin liikkeet menivät kiinni viiden maissa ja jalat olivat loppuun kulutetut, otin metron bussiasemalle ja palailin Sao Joséen. Tästä viisastuneena merkitsin karttaan paikat joissa seuraavalla kerralla haluan käydä, eli eiköhän seuraava reissu onnistu vähän paremmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti