Orientaatio sen kun jatkuu

Tällä viikolla pääsin aloittamaan laboratorioon tutustumisen ja toivoin että pääsisin aloittamaan jo projektianikin. Niin kyllä pääsinkin - perjantaina! Suomessa analyysien selvittäminen ja tutustuminen olisi hoitunut ehkä päivässä, mutta täällä asioille on varattu aikaa. Lisäksi selvisi, että laboratorion henkilökunta suorittaa suurimman osan analyyseistä ja minä keskityn kehittämään uuden aineen analyysimetodia HPLC-laitteella, mikä on toisaalta vähän tylsää sillä nyt en saa niin hyvää kuvaa projektin kokonaisuudesta kun touhuan vain yhden vehkeen kanssa. Lisäksi pieniä turhautumisia aiheutti kielimuurin paksuus, asioiden selittäminen ottaa tuhannen kauan ja en saa kaikkea haluamaani tietoa kun kielitaito ei kohtaa.

Tämän pienen alkuavautumisen jälkeen voin todeta että hauskaa on ollut! Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia vaikka kielitaidottomuus varmasti turhauttaa toistakin osapuolta. Labran tytöt osaavat jo sujuvasti muutamia fraaseja suomeksi, ja ovat kovasti sitä mieltä että suomi on paljon kivempi kieli kuin englanti. Vastaavasti minä opin ja kuulen portugalia, eli eiköhän tämä tästä :) Perjantaina tapasin myös tulevan portugalinopettajani, joka opettaa tehtaalla englantia mutta suostui ottamaan minut päinvastaiseen opetukseen. 

Viikko meni samaa rataa kuin edellinenkin - ylös kuudelta, bussiin, takaisin ruuhkista riippuen puoli seitsemän ja seitsemän välillä. Perjantaina työkaverit avustivat bussilipun ostossa Paratyyn, jonne otan varaslähdön keskiviikkona kun täällä alkaa loma torstaina. Yritin tiistaina kävellä bussiasemalle, mutta jouduin toteamaan että  matka näytti kartalla paljon lyhyemmältä kuin todellisuudessa ja kääntymään takaisin jotta ehtisin takaisin ennen yhdeksää. Myöhään illalla yksin liikkuminen ei ole täällä hyvä idea vaikka kaupunki kohtuullisen turvallinen onkin, varsinkaan kun eurooppalaisuus kuulemma paistaa minusta kilometrin päähän. Muutaman kuukauden on siis tyytyminen hotellin seinien katseluun arki-iltaisin, varsinkin kun suurin osa liikkeistäkin sulkee ovensa jo seitsemältä ja tämän jälkeen kaupunki on kaljakuppiloita lukuun ottamatta täysin kuollut. Työkavereita huvitti suuresti ajatukseni kunnon rusketuksen hankkimisesta ja hiusten tummaksi värjäämisestä, meinasivat että olen varmasti ainut koko maassa joka haluaa värjätä hiuksensa ruskeaksi!

Lauantaina työkaveri poimi minut kyytiin ja käytiin ostamassa minulle kunnon reppu, johon saan tungettua muutaman päivän tarpeet reissatessa. Hintataso ei täällä ole todellakaan mikään halpa, tavara maksaa saman kuin Suomessa tai vähän enemmän ja tarjouksia ei juuri ole näkynyt. Ainoastaan ulkona syöminen (ja juominen) on kohtuullisen halpaa. Ennen shoppailua kävimme erään koulun talvijuhlassa, jossa Julianan ystävän lapsia opiskeli. Festa Junina on kesäkuun juhla, jossa juhlitaan ja syödään maalaistyyliin. Koulussa kaikki lapset ja osa aikuisistakin oli pukeutunut ruutupaitoihin ja -mekkoihin sekä pojat olkihattuihin. Lapset esittivät maalaiselämää kuvaavaa kuviotanssia ja paikalla oli kojuja joista sai ostaa maalaisruokia kuten makkaraa, pasteijoita ja erilaisia jälkiruokia. 

Lasten tanssia Festa Juninassa, huomasi että ei se ole täälläkään yhtään sen helpompaa saada muutamaa kymmentä ala-asteikäistä toimimaan ennakkosuunnitelman mukaisesti :)

Juliana lupautui opettamaan minulle myös portugalia, joten iltapäivän vietimme aakkosten maailmassa. Lausumissääntöjen opettelun jälkeen olin niin piipussa että piti lopettaa, ja päädyimme parille oluelle paikalliskuppilaan. Vaikka monet aakkoset ovat samanlaisia kuin suomessa, niiden lausuminen muuttuu riippuen kirjaimen paikasta sanassa, ja muistaminen ei ole helppoa!

Sunnuntaina jatkoin puistokierroksia ja käveleskelin kolmisen tuntia Parque da Cidade:en eli kaupunginpuistoon, josta löytyi lääniä ja vähän luonnonmukaisempaakin näkymää. Koska ilma oli hyvä, vietin loppupäivän tutustuen Lonely Planetin Brasiliavinkkeihin lähipuistossa ja taisin saada pienen auringonpistoksen kun loppuillasta olin aivan piipussa. Nyt kolme päivää töitä ja sitten reissaamaan :) 

Parque da Cidade:n näkymiä. Keskimmäisessä kuvassa "aikuisten leikkipuisto" eli kuntosalilaitteita joita löytyy täältä jokaisesta puistosta leikkikentän vierestä. Laitteet ovat vielä todella suosittuja ja niihin on joskus jopa jono! Tässäpä hyvä idea meidänkin kotiäitien liikuttamiseen ;)