Perillä ja kunnossa

En oikein tiedä mitä olin ajatellut lentoja varatessa, mutta lähes kahdeksan tunnin odotusaika Frankfurtin lentokentällä ei ollut iloinen yllätys, varsinkaan kun en onnistunut saamaan nettiä toimimaan. Noh, ompahan ainakin puolikas pipo valmiina ensi talven pakkasille ja puikot tuntuivat herättävän melkoisesti positiivista huomiota kentällä. Sivuhuomautuksena voisin mainita, että nyt kun hanskan- ja piponkäyttöaika alkaa virallisesti olla ohi, laskin huvikseni viime kaudella hukkuneiden saldon: 3 nahkahanskaa, 5 lapasta tai toppahanskaa (viidestä eri parista) ja 2 pipoa. Eipähän voi valittaa kyllästyvänsä asusteisiin! Vaikeinta pakkaamisessakin oli päättää mitä lankoja ottaa mukaan :)

Noh, joka tapauksessa kun odotusajasta oli selvitty, juttelin Sao Paulon koneessa brasilialaisen mallin kanssa ja opettelin muun muassa lausumaan tulevan kotikaupungin nimen oikein. Lento meni hyvin vaikka penkit olivat jopa epämukavammat kuin Finnairilla. Sao Paulon kentällä odottelimme parin saksalaisen ja yhden aussin kanssa laukkuja reilun tunteroisen ennen kuin tajusimme kysyä ja saimme selville että odottelemme väärällä hihnalla (olisi pitänyt kyetä erottamaan Frankfurt ja Frankfurt..). Onneksi kärsivällinen autonkuljettaja oli jaksanut odotella puolitoista tuntia viidestä alkaen paikallista aamua, ei ollut miehellä kiva lauantai :/ Juttua kuskin kanssa kuitenkin riitti, vaikka minä en ymmärtänyt portugalia eikä miesparka juurikaan englantia, ja perille päästiin rattoisasti. Hotellihenkilökunta puhui onneksi loistavaa englantia ja kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen oli taivaallista päästä suihkuun!

Täällä sitä vietetään seuraavat kuukaudet - hotellihuone ja näkymä hotellin ikkunasta.

Lauantaina kävin käppäsemässä kaupungilla, mistä hotellin vastaanottohenkilökunta oli kauhuissaan: ”Mutta sinne on ainakin puolen tunnin kävelymatka, oletko hullu?!?”. Olin jo positiivisesti yllättynyt kun löysin kaupungista turisti-infon, mutta positiivisuus kyllä haihtui kun sain selville infon olevan auki ainoastaan arkisin klo 8-17, eli en käytännössä ikinä ehdi sinne. Yritin myös etsiä kielikursseja kun totesin että vaikka periaatteessa tunnistan muutamia sanoja ja fraaseja, en käytännössä ymmärrä yhtään mitään. Kalliilta kuitenkin vaikuttivat, täytyy kysellä osaavatko työkaverit auttaa. Hereillä pysyminen lauantai-iltana oli hieman haastavaa, mutta onneksi hotellista löytyi pari englanninkielistä leffakanavaa ja sain rytmin ainakin alustavasti käännettyä.

Sunnuntai-aamupalalla sain pyydystettyä pöytääni brittiläisen insinöörin, joka muun muassa lahjoitti minulle adapterin (tietokoneen laturi ei käynyt pistorasioihin) ja lupasi esitellä minut firmassa työskentelevään saksalaispoikaan joka on ollut täällä kolme kuukautta töissä. Harmi että poika lähtee jo ensi viikon jälkeen, mutta toivottavasti osaa auttaa tekemisen keksimisessä. Tänään kävin opiskelijabudjetille uskollisesti hankkimassa ostoskeskuksesta veitsen ja haarukan että saan syötyä välipalat halvalla hotellihuoneessa :P Ostoskeskus oli muutoin hieman kalliinpuoleinen,  D&G ja Prada olivat ainakin hyvin edustettuina. Alue on kuitenkin siistiä ja paljon kauniimpaa kuin Sao Paulo, kadut ja rakennukset ovat siistejä ja istutuksia löytyy, joten olen kyllä valmis kärsimään hieman kalliimmasta hintatasosta. Hotellikaan ei ole mikään halvanpuoleinen, netin käyttömaksu koko ajalle oli euroissa n. 600 €, täytyy neuvotella suostuuko työpaikka maksamaan vai alanko etsimään läheltä nettikahviloita..

Huomenna edessä ensimmäinen työpäivä, toivotaan että tehdas on tyytyväinen mukana oleviin dokumentteihin vaikka kovasti halusivatkin yliopiston todistuksen että olen vielä opiskelija. Noh, pääseehän täältä pois jos eivät ole valmiita tuoretta DI:tä puoli-ilmaiseksi pitämään töissä ;)

Lopuksi teille vielä kukkia aamukävelyltä <3