Työt lähtivät jouhevasti käyntiin kun pomo saapui kuin saapuikin maanantaina hakemaan hotellilta. Tosin muistilappu, johon olin kirjoittanut hakuajan oli Jyväskylässä ja muistelin lähtöajan tuntia myöhemmäksi. Luojan kiitos olin aikaeron takia herännyt jo kuudelta ja valmiina lähtöön kun pomo soitteli alakerrasta että missä viivyn!
Työkaverit osoittautuivat mukaviksi ja keskiviikkona osasin jo käyttää firman bussia jolla pääsen läheltä hotellia töihin ja takaisin. Kääntöpuolena bussin kätevyyteen on se, että matkojen kanssa työpäivän pituudeksi tulee reilu 12h, eli arki-iltaisin ei käytännössä jää aikaa yhtään millekään. Bussimatkat olen käyttänyt lähinnä portugalin opiskeluun, eli ei ne nyt ihan hukkaan mene :) Ensimmäinen työviikko meni lähinnä byrokratian pyörityksessä ja tutkimukseen liittyviä artikkeleita lueskellessa. Kaikki tuntui pyörivän todella hitaasti ja orientaatioon on näytetty varatun noin nelinkertainen aika Suomeen verrattuna. Toisaalta on hyvä että tutustumiseen on aikaa kun kielimuuri on välillä melkoinen!
Pomo vei minut lautantaina tutustumaan kaupunkiin ja etsittiin muun muassa pesula. Vera osoittautui huipputyypiksi ja vietimme koko viikonlopun yhdessä. Lauantaina laitettiin ruokaa pomon asunnolla ja Veran ystävä liittyi seuraan. Täällä Valentine's day oli lauantaina ja joka paikka täynnä rakastavaisia, joten naiset olivat hyvin onnellisia kun selitin että Suomessa vietetään ystävänpäivää rakastavaisten päivän sijasta - niin sitä vietettiin sinkkuporukalla mukava ystävänpäivä :)
Koska Veran uuden Fiatin avain (!) hajosi lauantaina eikä autoa saanut lukkoon, ajelimme tämän samaisen Veran ystävän autolla sunnuntaina Campos do Jõrdaoon, joka on hassu pieni Itävaltalainen kylä läheisillä vuorilla. Vera oli pyytänyt minua laittamaan paljon vaatetta, koska vuorilla on kylmä ja laittamaan jalkaan lenkkarit koska kävelisimme paljon. Kaupungin säätä käytetään kuulemma vertailupisteenä kaikissa uutisissa, koska se on yleensä maan kylmin paikka (pahimmillaan vain +2 C öisin, mikä paikallisille vastaa suurinpiirtein maanpäällistä helvettiä).
Uskoin vaatevalinnoissa viisaampaa mikä ei perille päästyämme osoittautunut kovin hyväksi valinnaksi. Campos do Jõrdao on pintaliitopaikka johon tullaan Ferrarilla tai Lamborginilla esittelemään muotivaatteita, ja paikka kuhisee filmitähtiä ja julkkiksia. Pienestä pukeutumisdilemmasta huolimatta nautin reissusta, kylä oli söpö ja hassu (ei brasiliaa ajatellessa tule ensimmäisenä alppikylä mieleen), ilma nätti ja seura hyvää ainakin Veran puolesta, ystävä ei pahemmin englantia puhunut. Tosin ystävänpäivän takia joka paikka oli tupaten täynnä porukkaa ja paluumatkaan käytimme tunnin sijasta kolme ja puoli tuntia.
Tytöt ihmettelivät kun olin niin hiljainen autossa, en kehdannut kertoa että pelotti ihan sairaasti! Kummallakin naisella käsitys auton käsittelystä ja mittasuhteista sekä varsinkin liikennesäännöistä oli täysin puutteellinen. Kun tajusin että taso on sama lähes kaikilla muillakin tielläliikkujilla, ei kevyt smalltalk enää ihan luonnistunut kun elämä vilisi silmien edessä ja mietin pitäisikö sitä laittaa jäähyväisviestit perheelle vai ei :D Noh, hengissä selvittiin ja ompahan elämässä jännitystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti