Foz do Iguassu

Vaikka Suomeen on palattu niin blogi on vielä kesken. Viimeisenä Brasilian viikonloppuna otin taas nimittäin pari päivää lomaa ja lähdin katselemaan maailman kolmen suurimman joukkoon kuuluvia Foz do Iguassun vesiputouksia Paranáan. Putoukset sijaitsevat Argentiinan ja Brasilian välisellä Iguassun rajajoella lähellä Paraguayn rajaa. Kukaan ei kuulemma ole osannut päättää ovatko nämä, Niagaran vai Victorian putoukset suurimmat mutta näitä kyllä kehuttiin kauneimmiksi (niin ku varmaan kaikkia itse paikkakunnalla..).

Lensin Sao Paulosta yölennolla Foz do Iguassun kylään ja olin varannut kuljetuksen majapaikan kautta eli pääsin onneksi suoraan sänkyyn. Seuraavana aamuna herätessä tuli kaatamalla vettä, joten totesin että paras vaihtoehto lienee käydä Paraguayn puolella shoppailemassa. Menin bussilla parin brittitytön kanssa Paraguayn puolelle, mutta rajavirkailijan espanjasta sain sen verran selvää että olisi pitänyt pysähtyä myös Brasilian tullissa ottamaan lähtöleima. Matkaoppaissa ei rajasillan ylittämistä pidetty turvallisena, mutta bussia olisi joutunut odottamaan ja ihan tavallisia pulliaisia siinä näytti liikkuvan. Hipsimme siis kaatosateessa brittityttöjen kanssa takaisin rajajoen yli ja palasimme leiman kanssa Paraguayn puolelle jolloin saimme maahantuloluvan.

Paraguay oli kyllä melkoinen kaaos jopa Brasiliaan verrattuna, kadut olivat täynnä myyntipöytiä, autoja, ihmisiä ja hevosia sekä pelottavan näköisiä sähkökaapeleita. Tavara oli kuitenkin halvempaa kuin Brasilian puolella ja portugalilla pärjäsi katumyyjien kanssa hyvin tinkimisessä. Muutaman tunnin päästä palailin hostellille perusteellisesti kasteltuna tuliaiskassien kanssa ja vetäisin 12h yöunet. Palatessani maahan sain muuten uudet 90 päivää maassa oleskeluaikaa, eli eihän sieltä nyt niin kiire ois ollu pois :)

Seuraava aamu näytti ilman puolesta vähän paremmalta, tuli enää pientä tihkua eikä kaatosadetta. Ilma meni kuitenkin tuhannen kylmäksi mutta toisaalta tiesin että putouksilla kastuu joten kovin paljoa ei voinut pukea päälle. Onneksi sain vastaanotosta edellisten matkailijoiden jättämän tyylikkään sadeviitan joka piti ainakin yläosan kohtuullisen kuivana päivän ajan. Menin paikallisbussilla Brasilian puolelle putouksia, mutta kylmenneen ilman takia sumu oli melkoinen..

Siellä niiden pitäisi olla... 

Kun käveli vähän pidemmälle, alkoi jotain jo onneksi näkyäkkin, mutta sumun takia ei oikein saanut kokonaiskuvaa putouksista. Katsokaapa kuitenkin huviksenne vaikka Wikipediasta miten laaja alue on: http://en.wikipedia.org/wiki/Igua%C3%A7u_Falls
Ihan käsittämätön määrä vettä! Ja melukin oli sen mukainen.

Kuvista on vähän vaikea välittää tunnelmaa mutta ihan hienoa siellä oikeasti oli!

Näköalatasanteilla (vai miksi voi sanoa siltaa joka ei vie mihinkään??) pääsi melkein putousten keskelle eli toisinsanoen kastumaan perinpohjaisesti. Mutta mukavaa oli ja näköalaravintolan ruoka oli hyvää.

Toisaalta olin kyllä onnellinen että olin varannut aikaa nähdäkseni putousten molemmat puolet. Seuraavaksi päiväksi olin varannut hostellista kyydin Argentiinan puolelle putouksia, mutta jostain syystä kyyti ei tullut. Otin siis taas paikallisbussin ja pysähdyin rajalla vaihtamaan Argentiinan dollareita, sillä puiston sisäänpääsyä ei olisi mahdollista maksaa muulla kuin käteisellä. Ilma oli onneksi viimein aurinkoinen vaikka lämpötila laski ehkä viiteen asteeseen (se on oikeasti kylmä kosteassa ilmassa!). Koska oli satanut niin rajusti, putoukset olivat todella vaikuttavat ja auringonpaisteessa näkyi jo vähän sateenkaariakin. Haittapuolena reilusta vesimäärästä oli, että osa puistosta oli suljettuna, sillä kulkutiet olivat peittyneet virran alle.

Vesimäärä oli aivan käsittämätön, valuma-alue jatkuu vielä tästäkin eteenpäin

Puiston kierrettyäni olin kyllä onnellinen että hostellin kyyti ei ollut tullut ja minulla oli aikaa tutustua Argentiina puoleen. Siestan takia useimmat paikat olivat taas kerran suljettuja, mutta tykästyin maahan välittömästi. Kadut olivat siistimpiä, pihat hoidettuja ja mustilla graffiteilla koristellun betonin sijasta pääasiallinen rakennusmateriaali oli punatiili. En nyt tiedä antoiko tämä pikkukylä kovin täydellistä kuvaa Argentiinasta, mutta siitähän pitää lähteä ottamaan selvää! Ihmiset olivat myös mukavia ja onnistuin jopa käymään keskustelun puhuen portugalia vastapuolen puhuessa espanjaa :).

Seuraavana yönä lento kohti Sao Pauloa lähti puoli kuudelta aamulla, eli herätys koitti neljän jälkeen. Koska olin edellisellä kerralla missannut modernin taiteen museon, suunnistin Sao Paulon aamussa aamupalan jälkeen kohti Ibirapueran puistoa jossa piti olla muitakin museoita. Lämmintä oli taas ehkä kahdeksan astetta ja vettä tihuutti. Puistoon päästyäni katsoin tyytyväisenä kelloa- museo oli juuri avautunut joten ruuhkia ei vielä olisi. Lähdin suunnistamaan kohti museota mukanani olevan kartan kanssa, mutta puoli tuntia harhailtuani 221 ha:n puistossa totesin että joko kartta ei ole ajan tasalla tai en vain osaa lukea sitä. Kysyin neuvoa puistovahdilta, mutta pahaksi onneksi r- ja s-vikaisen portugalin ymmärtäminen oli minun kielitaidolleni hieman liian suuri haaste. Jatkoin kuitenkin vahdin osoittamaan suuntaan ja tunnin harhailun jälkeen olin viimein perillä. Museo oli pienehkö mutta siellä oli hyvä kokoelma esim. Portinarilta (ehkä kuuluisin brasilialainen maalari) ja uusien brasilialaisartistien töitä.

Nappasin vartijalta salaa yhden kuvan nousevien brasilialaistaiteilijoiden puolelta

Taidemuseon jälkeen suuntasin takaisin bussiaseman lähellä olevaan ostoskeskukseen hankkimaan viimeiset tuliaiset ja sen jälkeen palailin Sao Joséen lämmittelemään ja keräilemään voimia viimeistä viikkoa varten.

Lupaan vielä kirjoitella yhden "mitä jäi käteen"-tyyppisen tekstin ja sen jälkeen blogi alkaa olla purkissa.